Terveisiä pottupellosta ! Tällä kertaa mäskiseikkailija Raakuna on eksynyt Haapaveden synkkien aarnimetsien siimekseen, kotitilalle. Rikkaan historiikin omaava tila on täydellinen paikka viikonloppuiseen aarteenetsintään. Legenda kertoo, että ammoisina aikoina isoäitini olisi pudottanut kotipeltoonsa vahingossa kultaisen vihki/hää sormuksen. Tästä tarinasta innostuessani sain perimätietona kuulla summittaisen sormuksen putoamiskohdan. Arkeologiasta ja geologiasta olen ollut aina innostunut ja tällä kertaa kohteena olisi jopa oikea arvoesine eikä vain tyhjä pala historiaa, aarrejahti alkakoon.
Nyt kotiseikkailijat ja Indiana Joonakset korvat hörölle, sillä tarvitset tähän stunttiin vain :
-Kumisaappaat
-Paljon vapaa-aikaa
-Metallinpaljastin MD 3009
Itse aloitin skannailun kylmän järjestelmällisesti edeten pienellä heiluriliikkeellä. Metallinpaljastin alkoikin piippailla ja vonkua jo ensimmäisillä metreillä. Aloin jo ymmärtää ihmisiä jotka käppäilevät hiekkarantoja metallinpaljastimien kanssa kuin Roope Ankka konsanaan. Kuten odottaa saattaa, löysin vanhoja nauloja jotka olivat jo ruostuneet muodottomiksi. Noin joka toiselle metrille sattui jonkinlainen vanha metallinpala tai ruosteinen naula. Tylsääkö ja turhauttavaa? Ei välttämättä, sillä mielenkiintoista esineissä olikin juuri historiikki. Takorautaisia nauloja ei varmaankaan kukaan enää tao itse alasimillaan. Sattuipa haaviini myös sinitekstinen sandels olusen korkki 70 luvulta ja massiivinen rautainen-avain. Tällä kertaa ei sormus ei löytynyt mutta mitäpä tuosta kun metallinpaljastimella leikkiminen on uskomattoman hauskaa.
Ei muutakun skannerit tanaan ja seikkailemaan ulos sieltä koneen ääreltä.
- Raakuna
1 kommentti:
Siistii!
Lähetä kommentti