Vanilja(jäätelö)letut

Kuvitellaanpa nyt semmoinen tilanne että opiskelijaelämään kuuluvat spurguilureissut ovat johtaneet siihen että olet saanut haltuusi 4 litraa vaniljajäätelöä.  Taputellessasi itseäsi olalle sokerihumalan tuottamassa euforia aallossa havahdut että enhän omista pakastinta. Nyt mäskicafe ei lähde valmistamaan omaa kenttäpakastinta foliosta ja sahanpurusta vaan pitäytyy muonituslinjalla. 

Tästä tilanteesta itseni löysin. Aamupalaksi ja lounaaksi jäätelön nauttiminen on ollut haave jo pikkupojasta asti, mutta kolmatta lautasellista ylisulanutta jäätelöä ahtaessani olin jo valmis ylipuhumaan kaikki kitarisaleikkausten kannattajat. Ylisulanutta jäätelöä ja erittäin nirsoja kavereita. Ehei mutta mutta tehdäänpä jäätelövisvaa apuna käyttäen vaniljalättyjä ts. lettuja ts. pannukakkuja ts. blinejä ts. pannukakkuja.

ympäripyöreät ainekset:

Litra jäätelöä (sulanutta)

2-3 kananmunaa

vehnäjauhoja 

Suolaa. 

Sokeria ei missään nimessä. 

Ehkä hieman öljyä

Tuloksena meillä on räiskäleitä jotka paistaessa tuoksahtavat hattaroille. Itse lätyn koostumus on hyvin ilmava ja kuohkea. Paistaessa kannattaa olla tarkkana koska ne kypsyvät hyvin nopeasti. 

Ihan paskojahan ne oli jos totta puhutaan. Tulipahan kokeiltua. Syötäviä kumminkin. Hyviä kun haluaa syöttää ulkomaalaisille ja hihitellä nurkassa. 

- bibblepancake

Täydellinen kebakastike

Hei vain pikkunaskit ja possut. Kuten kaikki tietävät, mäskimiehet ovat kebabin, tuon turkkilaisen herkkuruoan suurimpia ystäviä. Vaikka itse ruokablogittelu on jäänyt tyystin huomiotta, kulinaristisia nautintoja ei todellakaan ole unhoitettu. Jo jonkin aikaa koehenkilö Raakuna on seikkaillut ympäri pohjanmaata, etsien parhaimpia kebabelämyksiä rasva ja ihra suunpielistä valuen. Ylivieskan paikallinen turkkilainen lihanveistämö on viime aikoina näyttänyt epäilyttävän puolensa, sillä kyseisestä paikasta kantautuu epämiellyttäviä ruokamyrkytys huhuja.
Rotanhäntiä tai ei, yhden miehen mäskiryhmä on paikantanut lähiseudun parhaan kebabbilan hieman pohjoisempaa Raahen raudan ja suolankatkuisesta kaupunkimaisemasta. Raahe opiskelukaupunkina on tunnetusti pikaruokien luvattu maa ja näin ollen täynnä etelänmerien asukkien ulkomaisia mättölöitä. Yllättäen pitäjän paras paikka onkin suomalaisvetoinen "Take Away". Suurta suosiota nauttiva paikka tekee valehtelematta parhainta kebabbia ja kastia, jota olen ikinä maistanut.
Erään normaalitilauksen mukana sain yllättäen mukaani kokonaisen pullon ylijäämä chilikastia kyseisestä paikasta kaupanpäällisiksi. Kasti oli kuin lahja itse kebabbien ylijumalilta. Käytin kastia ruuissa, leivissä, salaatissa ja lähestulkoon kaikissa ruuissa. Tulinen nektari kuitenkin hupeni silmissä ja addiktio oli päässyt jo pahemmalle asteelle. Lähdin jäljittelemään makua kehittelemällä omaa sekoitusta kaupan aineksista ja pääsinkin yllättävän lähelle. Suosittelen jokaista pikaruokien ja tulisten mässyjen ystävää kokeilemaan omia kasteja ja keittoja jopa laavaulosteiden uhalla.

Resepti :
1. Pullo herkkumaan perinteistä salaatinkastia
2. Chilijauhetta maun mukaan
3. Hampurilaiskastia tai majoneesia turaus
4. (Kannattaa testata myös Habanero Tabascoa mutta harkiten, sen happamuuden takia)

Huom. resepti ei ole siis se perinteisen huono tomaattinen lässykasti mitä suurimmassa osassa kebabveistämöistä saa. Resepti ei ole siis ihan tissiposkille.

Vielä loppuun linkkivinkki : http://www.kebabille.com/ - katso oman lähialueesi kebabtiheytesi ja ravintola-arvostelut

Treasure Hunt

Terveisiä pottupellosta ! Tällä kertaa mäskiseikkailija Raakuna on eksynyt Haapaveden synkkien aarnimetsien siimekseen, kotitilalle. Rikkaan historiikin omaava tila on täydellinen paikka viikonloppuiseen aarteenetsintään. Legenda kertoo, että ammoisina aikoina isoäitini olisi pudottanut kotipeltoonsa vahingossa kultaisen vihki/hää sormuksen. Tästä tarinasta innostuessani sain perimätietona kuulla summittaisen sormuksen putoamiskohdan. Arkeologiasta ja geologiasta olen ollut aina innostunut ja tällä kertaa kohteena olisi jopa oikea arvoesine eikä vain tyhjä pala historiaa, aarrejahti alkakoon.
Nyt kotiseikkailijat ja Indiana Joonakset korvat hörölle, sillä tarvitset tähän stunttiin vain :

-Kumisaappaat
-Paljon vapaa-aikaa
-Metallinpaljastin MD 3009

Itse aloitin skannailun kylmän järjestelmällisesti edeten pienellä heiluriliikkeellä. Metallinpaljastin alkoikin piippailla ja vonkua jo ensimmäisillä metreillä. Aloin jo ymmärtää ihmisiä jotka käppäilevät hiekkarantoja metallinpaljastimien kanssa kuin Roope Ankka konsanaan. Kuten odottaa saattaa, löysin vanhoja nauloja jotka olivat jo ruostuneet muodottomiksi. Noin joka toiselle metrille sattui jonkinlainen vanha metallinpala tai ruosteinen naula. Tylsääkö ja turhauttavaa? Ei välttämättä, sillä mielenkiintoista esineissä olikin juuri historiikki. Takorautaisia nauloja ei varmaankaan kukaan enää tao itse alasimillaan. Sattuipa haaviini myös sinitekstinen sandels olusen korkki 70 luvulta ja massiivinen rautainen-avain. Tällä kertaa ei sormus ei löytynyt mutta mitäpä tuosta kun metallinpaljastimella leikkiminen on uskomattoman hauskaa.
Ei muutakun skannerit tanaan ja seikkailemaan ulos sieltä koneen ääreltä.

- Raakuna

Po-Po-Po-Po-Polaroid

Tämä kevät on jostain syystä ollut aika valokuvauspainotteinen. Vaikka aiemmin olen ollut vielä filmin kannattaja nyt olen siirtynyt digiaikaan uuden järkkärin avulla. Mutta nyt mäskicafen karhuryhmä kevätretkellään paikallisiin kirpputoreihin on tehnyt löytöjen löydön. Reliikki ajoilta jolloin kuvat olivat vielä haaleita ja värit usvaisia: Polaroid-kamera! Hintaa mokomalle vempeleelle tuli vain huikeat 2 euroa. Kuitenkin mistään spurgujen suosimasta kuvausmuodosta ole kyse sillä polaroid on aikalailla rahamiesten kamera.

Mikä ihmeen polaroid?

Sinä saastainen joka et ole seurannut edes mementoa tai muita amerikkalaisia elokuvia viimeiseltä puolvuosikymmeneltä sanotaan näin. Polaroid on kamera joka tulostaa ottamasi kuvan välittömästi pienelle paperille. Kuva-ala on neliskulmainen ja värisävyt on taattua retro ihanuutta! Kuten opettajani sanoi samaa efektiä on edes photoshopilla huono lähteä tekemään. Itse kamera on hyvin yksinkertainen. Etsimestä ehditään kohde, painetaan kameran ainoasta laukaisimesta ja näin kuva valuu ulos salamana polaroidboksin uumenista. Kuva kehittyy n. 90 sekunnissa!
Ainoa huono puoli on että kuvan antaa mielellään kuvattavalle joka on aidosti iloinen otetusta kuvasta ja siitä että voi pitää sitä kädessään.

Filmiä polaroidkameroihin löytyy aika heikosti. Polaroid on lopettamassa filmin valmistuksen mutta sen tulevaisuus on ilmeisesti turvattu yksityisten valmistajien toimesta. Se on lisäksi HYVIN KALLISTA. Yhdessä polaroidfilmissä on 10 kuvaa ja patterit joilla kamera toimii. Yhden filmin hinta pyörii 20-30 euron hujakoilla eli yhden kuvaksi hinnaksi helposti tulee 2-3 euroa. Mutta on se sen arvoista. Mikään ei voita sitä että voit hypistellä ottamaasi kuvaa ja jännityksellä odottaa miten se kehittyy. Ehkä joku on huomannut saman. -> Polaroid palaa juurilleen .

Suosittelen suuresti.

Ehkä ihan oikeita polaroid otoksia tulevaisuudessa kunhan uskaltaa ottaa niitä. Kuvauskohteilla on tapana pölliä heistä napsitut polaroidit. :D

- Bibblecate

Commodore sukupolvi

Hei vain kaikki retroilijat ja antiikin ystävät. Mäskicafe on syventynyt viime aikoina Commodore sukupolvien sielunelämään.
Netistä löyty nimittäin vastikää jokaisen C64 friikin työkalu kuvankäsittelyyn.
http://alex.kazik.de/en/convert.html
Tämä mullistava converter muuntaa bittikarttakuvasi hetkessä vanhanräikeään Commodore muotoon. Pelkkä kuvien muuntaminen pixelimössöksi ei toki riitä edes postauksen arvoiseksi asiaksi, joten tuttuun tapaan värkkäily pitää korottaa toiseen potenssiin. Kuvilla olisi luotava tribuutti vanhoille pelien juonikuljetusikkunoille ja animaatioille.
Valokuvaarkistojen kätköistä saimme kompiloitua uskomattoman autenttisia tilannekuvia actiontäytteisestä vastavakoiluun viittaavasta pelistä. Musiikkia menneiltä vuosilta löytyi vanhasta C64 klassikkopelistä Last Ninja2.

Looppa video tästä: http://www.youtube.com/watch?v=TCBS3nerIZg

DIY Fisheye lense master crane shot!

Hei vain kaikki pikku mussukat siellä ratioiden äärellä! Etelän tiedustelija, soluttautujasissi setä Sepadamus on tänään tullut vierailijan roolissa kertomaan teille mikä on kuuminta kamaa tämänpäivän ug DIY piireissä. Ruuvipenkkiä esille, toverit!

Tänään siis kotiverstaillaan homemade fisheye laajakulmalinssi siihen kaikista paskimpaan kotoa löytyvään kameraan? Alkoiki jännittämään? Ei hätää, lopeta hätäily siellä sorvin ääressä, ohjeet seuraa tässä.

Tarvikkeet:
kamera (itse käytin Nokia N93 puhelinta, myös digipokkari tai muu pienikennoinen, mieluiten optisella zoomilla varustettu käy)
ovisilmä
rautasaha,ruuvipenkki,hiomapaperia
jeesusteipppiä
riukukeppi, pituus 1.5m ja ylöspäin

Itse kävin poistamassa lähimmästä rautakaupasta ovisilmäni naurettavaan 7e:n hintaan. Muista nauraa myyjälle, koska ovisilmä on todella halpa. Sitten pajalle. Sahaa ovisilmän päästä pois niin paljon kuin uskallat, ennekuin sahaat sisempään linssiin (silmä koostuu kahdesta erillään olevasta linssistä). Tämän jälkeen hio sahauspää sileäksi, jotta et naarmuta myöhemmässä vaiheessa kameran linssiä, sekä että leikkauskulma tulee varmasti suoraan. Uusi objektiivi ei saa olla vinossa.

Tämän jälkeen ei muuta kun linssin asettelu kohdalleen, jesarilla voit tehdä ikäänkuin istukan, jolla saat adaptoitua linssin mahdollisimman tukevasti. Kun linssi on kiinni, zoomaile kameralla tyhjät pois, jotta saat kuvapinta-alasta mahdollisimman suuren. N93:n kanssa 3x optinen zoom riitti juuri sopivasti. Mikäli kamerassasi on ainoastaan digitaalinen zoom, kuva pikselöityy enemmän tai vähemmän.

Mutta näin olemmekin saaneet aikaiseksi jopa yli 180 asteen kuva, jolloin kuva-alan reunat vääristyvät mieltäkiihoittavan tynnyrimäisiksi ja kalansilmäefekti on valmis. Testailun jälkeen kovimmat sällit kaivavat kädet täristen kaksimetrisen riu'un esiin vintiltä ja jesaroivat koko kameraviritelmän päähän tukevasti kiinni. Näin tehdään samalla myös DIY -kraana kameralle. Idean toimivuus paljastuu viimeistään käyttövaiheessa; kameran surkean olematon massa mahdollistaa yllättävän vakaan ja tarkan operoinnin, toimien myös vakauttajana. Samalla kun teet hurjempia kamera-ajoja kuin mihin ikinä olisit uskonut kykeneväsi, huomaat myös miten fisheye -linssi itsessään saa kuvan vaikuttamaan vakaammalta. Pienet tärinät eivät erotu laajassa ja vääristyneessä kuvassa enää niin tarkasti. Kokeile myös polkupyörä -dollya!

Sitten ei enää muuta, kuin lumilauta jalkaan ja skeittipunkki soimaan! Make it low budget!

Tsekkaa projekti http://www.youtube.com/watch?v=PcFAnC73xdA

- sepadamus

Leipäjono

Oletteko ikinä miettineet kuinka paljon kaupat syytävät syömäkelpoista ruokaa suoraan alkuperäisissä pakkauksissaan roskiin? Viimeistä käyttöpäivää lähenevät myymättä jääneet syömäkelpoiset tuotteet kasautuvat jätevuoriksi. Jokainen jätevuori voidaan vielä kertoa kaupungin ruokakauppojen määrällä niin saadaan visuaalinen kuva jätteen määrästä, joka kasvaa päivä päivältä. Ruoka itsessään ei ole ekologinen ongelma, vaan muovit ja pakkaukset joissa se poljetaan kaatopaikalle.
Mäskicafe on ottanut pyhäksi velvollisuudekseen vähentää ruokaylijäämän määrää. Paikallisen seurakunnan äititeresat keräävät kaupoilta ylijäämäruokaa ja jakavat joka viikko keskiviikkoisin ja torstaisin vain opiskelijoille ilmaista ruokaa keskustan kellarikompleksista. Kyllä, ilmaista ruokaa ilman taka-ajatuksia, uskontuputusta, myrkkyjäämiä tai muuta epäilyttävää toimintaa. Ilmeisesti ruokaa kerätään juurikin takaovilta suoraan kauppialta. Jokaisella kerralla saimme saaliiksi n. 20 - 40 euron edestä ruokatarvikkeita per henkilö. Kolmeen viikkoon emme ole ostaneet kaupasta juuri muuta kuin kahvia ja maitoa. Laskekaapa huviksenne säästömme tältä ajalta.
Toki dyykkauskulttuurissa on tietty henkilökohtainen ylpeys voitettavana. Täytyy tunnustaa että ensimmäisenä ajatuksissa kummitteli leimautuminen spurguksi, eikä vitsailu "leipäjonoon" menemisestä auttaneet juuri asiaa. Onneksi alaan enemmän vihkiytynyt "Racoon" Bibblecate rohkeana pioneerina raivasi tietä epäileville tuomaille.
Jututtaessa seurakunnan työntekijöitä saimme selville että ruokaa on jopa niin paljon ettei sitä kaikkea saada edes annettua pois. Ilmeisesti kovinkaan moni ei tiedä moisesta ruokajakelusta tai ei uskalla käydä paikalla. Saimme jopa vapaasti valita pussiimme mitä halusimme ja ystävälliset tätit huolehtivat että saimme varmasti tarpeeksi ruokaa. Pieni varoituksen sana silti. Ilmaisen ruuan tarjonta ja toisten lajikumppanien seura voi herättää nälkäisessä opiskelijassa pienen eläimellisen vaiston. Viidakon laki on julma, mutta reilu. Onkin suositeltavaa suojata itseään kevyellä lyömäaseella kuten jakoavaimella tai reisiluulla samaan aikaan kun lipastelet jäisiä mikropitsoja.

Tee sinäkin siis ekoteko ja säädä ruokakuittisi nollatasolle, leipäjono on tulevaisuus.
- Raakuna

Gypsy Rubberband Gang

Hei täällä ylin ystävänne Raakuna. Jokainen on varmastikkin joskus lapsuudessaan venyttänyt kuminauhan kireälle soitellen sillä ukko nooia ja smoke in the watereita. Mäskicafen äänitekninen yhdenmiehen iskuryhmä on jalostanut kyseisen soittimen vienon resonoinnin uudelle tasolle. Kuminauhasta voidaan valmistaa narubasson ja kiinalaisen viulun sekasikiö akuuttiin musisoinnin ja askartelun puutteeseen.
Tarvitset vain ! :
1. Vaatehengarin
2. Mehutiivistepurkin pohjan
3. Kuulakärkikynän
4. Ilmastointiteippiä
5. Standardikokoisen punaisen kuminauhan huom. neliömäinen, ei niitä postin ruskeita lättänöitä.

Askartelu aloitetaan leikkaamalla mehupurkin pohja resonoivaksi alustaksi eli kaikukopaksi. Tämän jälkeen pohjaan puukotetaan reikiä johon vaatehengari voi kätevästi mounttautua. Seuraava pieni pisto kuminauhaa varten tehdään hieman pohjan yläpuolelle alareunaan suunnilleen hengarin lähelle. Seuraavaksi hengari teipataan mehupurkin reunaan, ettei se pääse heilumaan ja sekoittamaan viritystä. Seuraavaksi leikkaa kuminauha naruksi ja köytä näppärä solmu tai jonkinlainen stopperi narun toiseen päähän. Seuraavaksi pujota se alakautta vaatehengarin kärkeen ja sido se haluamallesi viritykselle. Kitaraan tottuneille suosittelisin E:eetä, sillä siitä on helpoin ja tutuin lähteä soittamaan.
Noniin nyt meillä onkin jo valmis soittopeli, joka helkkää jo kauniin muovisesti taitavissa banjottelu sormissa. Loppusilaukseksi soittopeliin voi vielä asentaa vaikka rock band kitarasta kantohihnan.
Seuraavaksi syvennytäänkin ja soittotekniikkaan. Itse naputtelen ääniä ilmoille sormin, mutta soitellessa huomasin, että kumikieltä voi soittaa kuin viulua. Esimerkiksi kuulakärkikynällä voi kätevästi rullailla kieltä värisemään. Mikitys olisi ideaalia suorittaa resonanssimikillä, mutta mäskicafen nollabudjetilla jouduin tyytymään vanhaan kuulokeheadset mikkiin. Sinänsä ratkaisu ei ole huonoin mahdollinen sillä tämä kyseinen mikki ottaa todella herkästi äänen, joten vieno ääni tallentui mainiosti ilman kummempia kohinoita.
Ei muutakun raitoja nauhoittamaan ja biisintekoon. Inspiroivan esimerkkibiisin voit imutella tästä: Gypsy Rubberband Gang

Generinen blogipostaus

Mäskicafen tuotantotiimi on tutustunut viime aikoina ns. Markovin ketjuun, eli matemaattiseen kaavaan, jolla voidaan generisesti luoda sisältöä pohja-aineiston avulla. Esimerkiksi satunnaisuutta, tekstiä ja jopa musiikkia voidaan generoida kyseisellä kaavalla lähes loputtomiin.

Siispä asiaan! Perusidea on siis luoda keinotekoinen tekoälyn luoma blogipostaus mäskicafe tyyliin.
Löysin netistä kätköistä kyseisen generaattorin : http://www.doctornerve.org/nerve/pages/interact/mrkvform.shtml , joka hyödyntää kyseistä algoritmia. Tähän syötimme kaikki aikaisemmin tuottamamme blogipostaukset. Tämän jälkeen generaattori osaa ruksutella suht järkeviä lauseita matkimalla meidän sanontojamme eri variaatioin. Jos kenttäkoe osoittautuu hedelmälliseksi, tuotamme kaiken sisältömme tästä lähtien automaatiolla.

Ensimmäinen keinotekoinen postaus:
"Mitä jos hieman rasvaa. Tämän jälkeen kyseessä olikin "harmiton" teinityttö, joka ikäväkyllä repii jalkapohjani helläksi. Mene paikalliseen supermarkettiin ja dippaa siihen hieman Gonzo-journalismiakin. Allekirjoittaneen tulevaisuus näytti yhä synkältä kuin oikealta latvialaiselta ruokakaupalta. Kisa on tällähetkellä aika pahasti altavastaajana ja sen märän silikonin hallusinogeenisistä höyryistä. Lukkosulaa Terve! Talvi on kirjoitettu niin halpa oli.
Tunsin hieman rasvaa. Tämän jälkeen pesuhuoneen valtasi uskomaton dunkka"

- Raakuna

Down in Latvia & Lithuania

Terve!

Kontribuuttori Bibblecate loikkasi pienelle baltianmaa-kierrokselle joka on vienyt hänet syvälle Riikan ja Vilnan sykkivään syleilyyn. Vilnan hostellin rutisevan tietokoneen tahtiin on hyvä kertoa lyhyen viikon reissun tunnelmia ja myos ottaa kantaa turistin silmin koskeviin keskeisiin asioihin.

Kaikkihan lähti siitä kun eräs irlantilainen halpalentoyhtio tarjosi lentoja riikaan 2 centillä, kyllä luit oikein, kahdella centillä. Pettymykseksi kaikille epäilijöille ja nej-seijjereille voin sanoa että: kyllä se vain niin halpa oli. Itse reissu oli vain monisata kertaa kalliimpi.

Riika on itsessaan vanha ja kiehtova kaupunki jota vaivaa suomalaisen silmin yksi paha vika. Se on liian suomalaisen oloinen. R-kioskit, stockmannit ja seppälät seka muut perisuomalaiset ketjut ovat levittaytyneet latvialaiseen katukuvaan ja ilmeeseen. Kaduilla kulkeminen tuntuu samalta kuin olisi astunut johonkin vanhempaan ja ruttuisempaan Suomalaiskaupunkiin lähellä itä-rajaa. Pelkässä ruokakaupassa käynti tuntuu enemmän lidlissa vierailulta kuin oikealta latvialaiselta ruokakaupalta. Kuitenkin ihminen etsii aina yhteneväisyyksiä vanhaan tuttuun mutta liian monet yhteneväisyydet tuhoavat hyvän matkailukokemuksen. Kuitenkin kun tajuaa miten lähellä kotia matkustaa voi hyvinkin tajuta olevansa vain naapurissa käymässä. Vaikka vietin riikassa ja latviassa kokonaiset neljä päivää voi sanoa etta kokemus oli perin turistimainen. ehkä paras mahdollinen kuva tuskin syntyy vanhan kaupungin uutuuden karheista kaupoista ja kuppaisen strippibaarin ovella istuskelevista hunajaloukuista jotka suureksi pettymykseksi jättivät minut rauhaan. Olisi voitu keskustella edes hinnoista, mutta ei väkisin. Vanhaa neuvostoliitto nostalgiaa ja paljon uutta länkkärimeininkiä. Sitä on Riika.

Vilna(vilnius): Vilna ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin mutta hyväksi onneksi matkustimme sinne koska maana Liettua ja kaupunkina Vilna olivat tutustumisen arvoisia paikkoja. Samalla tavoin kuin Riikassa, Vilnassa oli ollut hallituksen vastaisia mielenosoituksia, jotka olivat laajentuneet mellakoiksi juuri kuluneella viikolla. Itse paikanpäällä tapahtumat oli lakaistu hyvin nopeasti piiloon koska merkkejä tapahtumista ei näkynyt juurikaan. Itse Riikassa viiden hengen poliisipartiot olivat hyvinkin tavallinen näky. Jos tilanteeseen ei olisi tutustunut Suomessa olisi se jääny täysin huomaamatta.

Liettuan hintataso on hyvinkin halpa Suomeen verrattuna ja sen takia vietimme Vilnassa kokonaiset neljä yötä. Ja myöskin reissun jälkeen kuva Vilnasta oli erittäin positiivinen. Hieno kaupunki jossa on liikaa nähtävää. Amerikkalaisperäisen hostelportierin avustuksella löysimme paikkoja jotka olisivat äkkinäiselle jääneet huomaamatta. Kyseisellä portierilla oli myös paljon päräyttäviä juttuja esim. kirkkomurrosta ja valokuvaussessiosta pääkallon kanssa.(!)Hostellista bongatut matkaveljet olivatkin reissun parasta antia.

- Bibblecate

Ps. Katkonainen matkakertomus on kirjoitettu niin Liettuassa kuin Suomessa joten ääkköset saattavat puuttua osittain.

Lamp Diabolik

Hei vaan saastaiset kultamussukat. Tällä kertaa pohdiskelussa on vapaamman opiskelijasisustustyylin mukaiset, boheemit varjostintyylit. Peruskansalaisen tylsänpuhuvat kangashaperot ja kukkakuvioinnit vaativat mielestämme hieman räväkkyyttä ja luonnetta. Tasapaksuisuuden ja normaaliuden rajoja halveksumalla päätimme askarrella nurkista lojuneesta liikenteenohjauskartiosta herkän, punahehkuisen kattolampun varjostimen.
Projetki aloitetaan tottakai puhdistamalla kartio turhasta hiekasta ja muratin lärseistä. Seuraavaksi poistetaan hartijavoimin alligaattoripainimaisilla otteilla kuminen pohjajalusta.
Näin ollen meillä alkaakin jo selvästi muotoutua punainen muovikartio, jonka läpi voidaan pujottaa hehkulamppu ja pistoke kiinnikkeineen.
Luonnollisin sijoituspaikka lampullemme on tottakai käytävä, jossa aulamainen nettipääte hyrrää uloskäyntikyltin vieressä. Käytävämme hohkaa punaisten lyhtyjen alueen tunnelman väreissä, luoden aina kaivatun pornomaisuuden äijäluolaan. Vain kasarivuosien tyttökalenterit puuttuvat irstaasta ilmapiiristä.
Tästäpä teille sisustusvinkki jos hieman erilaisempi ambience kiinnostaa. Uskomattomat tunnelmat voit saavuttaa vetämällä perusvalkoisen lampun päälle esim. elektroniikkaketjun vihreän muovikassin. Näin saat helposti luotua tunnelmaa esim. teemabileisiin. Kokeilkaa rohkeasti uusia innovaatioita valaisun alalta, mutta muistakaa että lamppu saattaa kuumentaa uuden hienon varjostimesi liekkeihin asti.

Uusiin askarteluihin -Raakuna