
Tervehdys ulkomaailma. Tällä hetkellä askertelupöydällä pyörii kovan maailman kokeneet kenkäni. Ostin n. vuosi sitten kaupasta halvimmat mahdolliset jalkaan sopivat läskärit, joihin ihastuin lähinnä tyylin vuoksi. Ajattelin että mitäs sitten vaikka kengät ovatkin halvat, kunhan kerran sopivat jalkaan ja niihin olen itse tyytyväinen.
Noh, kesällä luoston noitatunturille kiipeäminen ja jatkuva aktiivikäyttö on kuluttanut kumipohjaiset kaverini lähes käyttökelvottomiksi. Kengän sisäpohja ja pohjallinen on ikäänkuin painunut sisään ja murentunut. Tämän kaiken alta paistaa kuminen ristikko, joka ikäväkyllä repii jalkapohjani helläksi. Hommasinkin kenkiin halvimmat uudet kumipohjalliset jotka hajosivatkin heti samalla viikolla riekaleiksi ristikon takia. Yritin tukea pohjallista pakkausmuoveilla ja vaikkas millä mystisillä materiaaleilla. Mietin että miten kantapääni on kestänyt näinkin kauan samanmoista hankausta. Päivittäinen koulumatkakin alkoi tuntua varsin epämiellyttävältä.
Tunnearvoa sisältäviä kenkiä en aikoisi heittää mäkeen ihan noinvain. Ratkaisuksi ongelmaan päätin valaa silikonia kengänpohjan täyteen, peittääkseni kumisen ristikon. Idea toimikin mainiosti, ja mietin että märkään silikoniin olisi helppo asentaa pysyvä pohjallinen ja lopullinen tasoitus syntyisi samalla. Nooh, Mäskicafe'n hienostunut eliitti ei mitään kumiläskäreitä läpsi kenkiensä sisälle. Löysin nimittäin komeron perältä biljardipöytään tarkoitettua vihreää villaverkaa. Tästä hienostuneesta materiaalista leikkasinkin itselleni jalkapöytääni vastaavan riekaleen ja läiskäytin sen märän silikonin pintaan.
Lopputulos oli yllättävän hyvä ja miellyttävä jalalle. Ikävä kyllä haaskasin koko tuubin silikonia (eli n.12 euroa), mutta näin harrastusnäkökulmasta sijoitukseni oli todellakin sen arvoista. Seuraavana tavoitteena onkin ostaa uudet nauhat kenkiin ja sitoa ne netistä oppimallani uudenlaisella tyylillä.
Värkkäämisiin, suutari Raakuna kuittaa silikonin hallusinogeenisistä höyryistä.

