Pekonikynttilä

Jouluisia terveisiä mäskicafen askartelupöydästä. Tällä kertaa paskarrellaankin sian ihrasta palava ulkoroihu joka luo ihanaisen lihavaisen mutta ah niin jouluisen aromin.

Tarvitset vain :
- 1 pkt pirkan rasvaisinta alennuspekonia
-Virvoitusjuomatölkin
-paperin tai kankaan palan

1. Aloita askartelusi kärventämällä pekonit paistinpannulla.
2. Syö mustanpuhuvat karsinogeenipekonit.
3. Leikkaa tölkin pohja irti ja käännä se ylösalaisin, näin sinulle syntyy kupolimainen pikku astia. (toki tähän voidaan käyttää myös tuikkukynttilän kuorta, mutta sehän olisi aivan liian helppoa?)
4. Anna helmeilevän rasvamassan jäähtyä vaaleaksi hyhmäksi
5. levitä ja muotoile ihra valitsemaasi astiaan
6. Rullaa kangas tai paperinpala tikkumaiseksi ja dippaa siihen hieman rasvaa. Tämän jälkeen tökkää se pystyyn rasva-astiasi keskelle. (tästä muodostuu kynttilän sydän)
7. Sytytä kynttilä ja nauti aromeista ja avoliekeistä.

Saatuasi kynttilän syttymään vakaalle liekille, se palaa uskollisesti jopa n. tunnin. Hauskana pyromania seurapelinä liekkiin päin voi kokeilla puristella sitrushedelmän kuorta. Ideahan on siinä että sitrushedelmien(appelsiini, sitruuna) kuori sisältää tuliherkkää öljyä jonka voi ruiskauttaa avoliekkiin luoden liekinheittimen tapaisen efektin. Toinen kokeilemisen arvoinen tempaus on sirotella liekkiin kaakaojauhetta. Tämä aiheuttaa pyroplastisen loimahduksen joka muistuttaa hieman ruutia.

Hyvää Joulua Mäski-Cafe'n pojilta.

offline tila.

Hei hei moi moi.

Mäskicafen poikien hiljaiselo on johtunut muutaman viikon takaisesta muutosta joka on jättänyt jälkensä lukuisaan muuhunkin sieluun. Olohuoneeseen onkin perustettu kenttäsairaala jossa hoidetaan fyysisestä rasituksesta johtuvia haavautumia ja arpia. Myös todellisuutta on karattu xboksin tarjoamaan virtuaalitodellisuuteen. Ehkä tärkein syy kuitenkin blogin päivityshitauteen on ollut ettei netti ole vielä tänne päin kulkeutunut.

Uusi kämppä on muodostumassa erittäin loisteliaaksi temmellyskentäksi ja lähipäivinä näytämme hieman DIY ratkaisuja mitä voi soveltaa omin pikku kätösin.

Lama uhkaa ja muutenkin asiat tuntuu menevän koko ajan huonommin joten tulevaisuudesta ajateltiin ottaa selvää perusteellisella Tarot-kortti ennustusistunnolla. Paikallista noitotohtoria ei löytynyt joten turvauduimme savon-oraakkeliin joka parin tee kupin jälkeen alkoi vuodattaa korteista mystisiä merkityksiä. Allekirjoittaneen tulevaisuus näytti yhä synkältä kuin menneisyys eikä sielunrauhaa saatanan ennustuskortit juuri tuoneet. Oraakkelilla ei suureksi pettymykseksi ollut kädestä ennustamisen lisäksi muita taitoja kuten paljon toivottu eläinten sisälmykset. Pidättäydyn horoskoopeissa.

-Bibblecate

Suutari Raakuna

Tervehdys ulkomaailma. Tällä hetkellä askertelupöydällä pyörii kovan maailman kokeneet kenkäni. Ostin n. vuosi sitten kaupasta halvimmat mahdolliset jalkaan sopivat läskärit, joihin ihastuin lähinnä tyylin vuoksi. Ajattelin että mitäs sitten vaikka kengät ovatkin halvat, kunhan kerran sopivat jalkaan ja niihin olen itse tyytyväinen.
Noh, kesällä luoston noitatunturille kiipeäminen ja jatkuva aktiivikäyttö on kuluttanut kumipohjaiset kaverini lähes käyttökelvottomiksi. Kengän sisäpohja ja pohjallinen on ikäänkuin painunut sisään ja murentunut. Tämän kaiken alta paistaa kuminen ristikko, joka ikäväkyllä repii jalkapohjani helläksi. Hommasinkin kenkiin halvimmat uudet kumipohjalliset jotka hajosivatkin heti samalla viikolla riekaleiksi ristikon takia. Yritin tukea pohjallista pakkausmuoveilla ja vaikkas millä mystisillä materiaaleilla. Mietin että miten kantapääni on kestänyt näinkin kauan samanmoista hankausta. Päivittäinen koulumatkakin alkoi tuntua varsin epämiellyttävältä.
Tunnearvoa sisältäviä kenkiä en aikoisi heittää mäkeen ihan noinvain. Ratkaisuksi ongelmaan päätin valaa silikonia kengänpohjan täyteen, peittääkseni kumisen ristikon. Idea toimikin mainiosti, ja mietin että märkään silikoniin olisi helppo asentaa pysyvä pohjallinen ja lopullinen tasoitus syntyisi samalla. Nooh, Mäskicafe'n hienostunut eliitti ei mitään kumiläskäreitä läpsi kenkiensä sisälle. Löysin nimittäin komeron perältä biljardipöytään tarkoitettua vihreää villaverkaa. Tästä hienostuneesta materiaalista leikkasinkin itselleni jalkapöytääni vastaavan riekaleen ja läiskäytin sen märän silikonin pintaan.
Lopputulos oli yllättävän hyvä ja miellyttävä jalalle. Ikävä kyllä haaskasin koko tuubin silikonia (eli n.12 euroa), mutta näin harrastusnäkökulmasta sijoitukseni oli todellakin sen arvoista. Seuraavana tavoitteena onkin ostaa uudet nauhat kenkiin ja sitoa ne netistä oppimallani uudenlaisella tyylillä.

Värkkäämisiin, suutari Raakuna kuittaa silikonin hallusinogeenisistä höyryistä.

Lukkosulaa

Terve!
Talvi on pikku hiljaa aristanut mäskicafen jampat nurkkaan ja muutenkin ajanvietettä on ruvettu hakemaan neljän seinän sisältä. Paikoitellen kumminkin huoltoyhteydet takkuavat ja huomaa olevansa ilman varusteita ja muonaa. Tässä tapauksessa ei auta muu kuin nakata sarkat niskaan ja summonoida Svenska Aeroplan AB:n off-road ajoneuvo. Eli rakas Saabbini.

Sisäänpääsy autoon on yleensä ongelmista kaikista suurin koska lukot tykkäävät jäätyä ja lukkosulan käyttö on muutenki herrojen puuhaa.. Macgyveristä pongatulla keinolla eli muovipussi+kuumaa vettä patentilla on tähän asti tie raivattu jääseinän läpi itse Baassiin sisään.

Kuitenkin nyt on bongattu ehkä kaikista paras tapa sulattaa autonovet kuin bensatankinkorkitkin. Ainahan ei lämmintä vettä ole lähimaillakaan! Noudata näitä helppoja kolmea kohtaa niin elämästäsi tulee paljon helpompaa.
Jos lukkosi on jäässä:
1. Mene paikalliseen supermarkettiin ja hae lihatiskiltä juuri paistettu kokonainen grillikana. Tässä vaiheessa kannattaa käskeä teurastajaa lyömään kuuman kanan jonkinlaiseen säkkiin niin ei kaikki smegmat valu käsille.
2. Ei muuta kuin lämmintä kanaa lukolle ja näin meillä on lukko auki. Ja kaikki onnistuu vielä herkullisen hajun kylkiäisenä.
3. Syö kana.


Ja tämä keksittiin aivan vahingossa. Tosielämän macgyverismi ei vaadi linkkuveitsiä.

Ei muuta kuin kanat käteen ja höyryttelemään!
- Bibblecate

Casio Man

Hei vain . Havutien kohukaksio raikaa kirkkaissa kasarifiilareissa, sillä nurkassamme lojuu itse aikakone. Tätä portaalia menneisiin vuosiin voitaisiin kutsua paremmin nimellä Casio syntetisaattoriksi. Tällä taikalaatikolla saa luotua 80- 90- lukulaisia äänimaisemia ja melodioita sillä kalibeerillä, että Seppo Hovin kikkarapääkin kutkuttelisi kateudesta.
Konemusiikkimainen jamittelu Axel F tyyliin, rumpuloopin ja apusoittajan kanssa voi olla hyvinkin antoisa kokemus retroilun ja camp huumorin ystävälle. Valmiista rytmivalikoista voi myös valita "rap" asetuksesta puhelulaulun alkuaikojen korneimpia, pastellinvärisiä biittejä.
Pakolliset, muovisen feikit kuuloiset avaruusäänet aiheuttavat aina pienen naurunremakan silkalla koomisuudellaan. Mielikuvat Juhan af Granin halpascifi dokkareista pyörivät jatkuvana looppina tajunnan takaraivoissa.

Toki vaikka plimputtelu on hauskaa nyt, voi olla että uutuuden viehätys karisee soittopelistä hyvinkin äkkiä. Eihän vanhat vitsitkään naurata ketään pitkään. Toki osittaista vastustusta kyseistä soittopeliä vastaan tuli jopa ennen sen taloon saapumista kämppäkaverin suunnalta. Onneksi sentään omistan hyvän kuulokeparin.

Pew! Pew! Raakuna kuittaa nänniantennien ja lasersäteiden lomasta, nähdään taas !! PEWPEW! PEW!

Kirottu Peli.

Paikoin kun tylsyys hiipii soluasuntoon täytyy apua hakea vaikka pikku hauskasta flashpelistä. Mukavaa pikkuajanvietettä ja aivot narikkaan napsuttelua. Niinhän sen pitäisi perhana olla.

Juokseminen on oikeassa elämässä ehkä kävelimisen jälkeen helpointa puuhaa, mutta kun sama harraste lyödään fläsh-muotoon rupeaa kilpailuvietti luolaihmisessä ottamaan vallan ja samantien se on menoa. Nyt vain soluasunnoista kuuluu epämääräisiä "homo! Saatanan Lasse Viren! jne. huutoja." Heti kun uusi ennätys on saavutettu äänikellossa muuttuu ja ruvetaan muistelemaan onko mikään peli koukuttanut näin paljon sitten lapsuuden commodore-rassausten. Ilmeisesti ei!
Allekirjoittanut on tällähetkellä aika pahasti altavastaajana ja lukuisten tuntien harjoittelua vaativa ennätys olisi kurottavana. Toveri raakunalla on kattava commodore-menneisyys joka on suonu hänelle kissarefleksit ja salamannopeat nakit. Eihän näillä makkaroilla ihan heti pärjätä.

Kisa on kuitenkin päällä ja tällä hetkellä ennätys on 41 m ja Raakunan nimissä. Katsotaan ehtiikö elämä kadota jäsenistä ennenkuin tulos on lyöty. Urbaanilegenda kertoo että 50 metrissä on aita odottamassa. AITA. Aidan näkeminen ei ole koskaan kiinnostanut näin paljon.

Jos haluat heittää elämäsi hukkaan ole hyvä ja kokeile http://www.foddy.net/Athletics.html Kirotun peli.

-Bibblecate "Ei pärjää juoksussa virtuaalisestikaan."

Sarkasmia

Arktisen sodankäynnin edelläkävijät, sodankylän ylpeän isämmaan puolustajat muistavat varmaan palveluskaudeltaan majesteettisen harmaan mutta ah niin ylvään asustuksen - sarkapuvun. Täydellisesti vettä hylkivä nanopunos sarka on varmaankin kehitetty thermaalieristeeksi avaruuspukuihin. Koiruudet ja korulauseet sikseen, testattuani 6 kk kyseistä kangasta itse käytännössä vakuutuin sen ylivoimaisuudesta työasusteena. Tunsin hieman haikeaa oloa palauttaessani kesäkuumalla asusteeni varusvaraston irvileukaiselle alkuihmiselle.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin traumaattisen sotakoneiston rattaissa pyörimisen jälkeen, sain postimyynnistä uskomattoman tarjouksen. Kyllä, sain kun sainkin ruotsin armeijan käytetyn sarkatakin vain 4 eurolla.Kieltämättä takissa on tietynlainen neuvostoliittolaisen omainen koominen elementti, mutta sen ylikin päästyä käytetyssä takissa on pistävän tunkkainen haju. Ilmeisesti kyseisiä kuluneita asusteita on säilytetty kosteassa varastossa, myttyyn pakattuna. Noh, optimistisella mielellä jätin takin yöksi tuulettumaan kuistin kylmyyteen. Aamulla kuitenkin totesin, että pieni tuuletus ei tätä ongelmaa tulisi ratkaisemaan. Pesukone hoitaisi varmaankin homman kotiin? Pesuohjelman jälkeen pesuhuoneen valtasi uskomaton dunkka, joka ei ollut häipynyt edes lievästi takista.
Radikaalina ratkaisuna päätin syöksyä suihkuun mäntysuopapullon kanssa vaahdottamaan olevaa päälläni olevaani noin 20 kiloa painavaa vetistä 100%:sta villatakkia. On ehkä maailman häiritsevin ja samaan aikaa kiehtovin kokemus saunoa märkä villatakki olkapäillään. Surullisinta koko projektissa oli se että mäntysuovan houkuttelevan hajun alta tunkkainen haju tunki siltikin sieraimiin. Toivottavasti edes hajuste tai jonkinlainen homemyrkky saisi takista kukkanummien tuoksuisen trenditakin. Tällä hetkellä käsissäni on vain pahanhajuinen vanha villamytty. Loputonta sarkasmia ja kuittailua ystävien ja perheen taholta kuunnellessani mietin, oliko tämän tämän arvoista.

Toki retroilun näkökulmasta tämä takki on lottovoitto ja olen todella tyytyväinen ostokseeni. Mietinkin milloin pääsisin poseeraamaan kyseisessä takissa, sillä itse puvun leikkaus on tehty yltiöryhtimäisesti. Tiukalle leikattu kartiomainen selkäosa vääntää vääräselkäisimmänkin rintakehän mussolinimaisen ylväästi kaarelle. Taidanpa tilata myös uljaat haisevat militanttisävytteiset housut. Siinäpähän vinoilevat untuvatakeissaan kylmissään. ^^

- Jääkäri -Raakuna

Exodus

Hei kaikki alamaailman anarkistit ja pikkupaholaiset, ja tervetuloa jälleen mäski-cafen kitkerän kateran rikinkatkuiseen todellisuuteen. Kyllä, meidän aikeenamme on todellakin muuttaa ihmisten oikeaan kerrostaloon, elämään jokseenkin porvarillissävytteistä elämää. Purimme vuokrasopimuksemme nykyisestä havutien suojakodasta. Nykyinen spartalainen miehekkkään karski elämäntyylimme alkaa ilmeisesti painaa elämänkaaremme tässä pisteessä. Uudessa asuintilassamme saamme mahdollisuuden jopa pesukoneeseen, jossa sivistyneet ihmiset ilmeisesti "pesevät vaatteitaan". Bonuksena saamme myös "olohuoneen" ja kylpyammeen jossa ilmeisesti voimme joko keittää erinäisiä alkoholijuoksutteita tai yksinkertaisesti vain kylpeä kuin kuninGaat konsanaan.
Erinäisiä arvauksia on leijunut ilmassa tulevan olohuoneen käyttötarkoituksesta. Klisheisen viihdekeskuksen luominen laajakuvatelkkareineen ja pelikonsoleineen olisi aivan liian ilmeistä meidän luovuudellemme, joten mieleemme on tupsahtanut idea jos toinenkin niukan neliötilan täyttämisestä. Taistelutatamit , sählykaukaloineen ovat vierineet ideavirtauksena chin lailla episentrumiaivopisteiden läpi.
Valitettavasti arkinen värkkäysintomme on joutunut arkielämän kiireitten takia hyvin hataralla panostukselle. Toivon että saamme kiinnostavaa sisältöä stressiputken hellitettyä mäski-cafen menulle.

Ps. Allekirjoittanut Päänaputtelija Raakuna huomasi juuri että lievässä myrkystilassa luova kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa. Sanasäiläni heiluu kuin arabin sapeli ja on monimutkainen kuin tuhatpalainen palapeli. Tällä kaavalla luultavasti tullaan luomaan lisää mäski - cafen joskin epämääräistä materiaalia.

Moccahino nicotino - pioniere , Pääkahvin keittäjä -Raakuna

Pojat haluu greenscreenin ja muita tulevaisuuden haaveita..

Tervehdys. Olen Bibblecate, Mäski-cafen toinen contribuuttori.  Havarin veroparatiisi on vetänyt minuakin puoleeni heti kun aloitin ammattilaisurani. Minkä ammattilaisuran? Katsotaan kuitenkin mihin suuntaan Mäski lähtee valumaan mutta tässä vaiheessa on hyvä aloittaa kertomalla tämän hetkisistä tunnelmista havutiellä. Jos tulevaisuudessa pääsisi harjoittelemaan hieman Gonzo-journalismiakin.

Vaikka tämäkin blogi on pyhitetty opiskeluelämän suomille värkkäys- ja seikkailutuokioille on välillä käynyt mielessä ajatus asustelusta aivan normaaleiden ihmisten keskellä ts. kerrostalossa. Opiskeluasuntolana havari on kyllä enemmän muistuttanu lastentarhaa, jossa kaksi kakskymppisen näköistä mutta lopulta enempi kahdeksan vuoden ikäistä jamppaa on saanut temmeltää mielikuvituksensa voimalla. Kerrataanpa takaisen vuoden suurimpia saavutuksia: kitarajameja, photosessioita, äänekkäitä pelisessioita, foliokokeiluja, alienbileitä, Siitosen Peran imitointihetkiä ja lukuisia muita käytännön piloja. Ja kaikki yöaikaan. Mahtavaa. Talossa on muutenkin vallitsee pelon tasapaino joka koskee yöllistä metelöintiä. Jos yläkerran naapuri päättää ruveta kello neljä yöllä tanssaamaan tanssimatolla todennäköisesti ramppa kalkattaa seuraavana yönä.  

Mutta nyt olisi mahdollisuus saada lisää lääniä mesuta ja harjoittaa pahennusta. Tai ei. Kuitenkin tarjolla olisi yksi huone lisää johon voisi pystyttää vaikka greenscreenin ja työmaalamput huukaamaan viereen jotta pääsisi toteuttamaan mediaopiskelija suunnitelmiaan. Tai sitten ruvettais harrastaan tilassa tankotanssia. Jossain vaiheessa saattaisi tulla ikävä vanhoille nurkille kun yläkerran mummo ei ikkunan alla olisikaan joka tiistai pussikaljalla, tai tunkisi kämpille kyläilemään.  Anyway lisää tilaa mesuta mutta naapureina mummoja ja muita kunnon ihmisiä, jotka pitävät opiskelijoista yhtä paljon kuin rikollisista.

- Bibblecate

ps.  Lueskelpaapa kunnon blogia: http://it-ala.blogspot.com/  Niin vittu saatana vittu. 

Avajaiset

Opiskelijaelämää ja hedonistista elämäntyyliä ihannoiva uusi blogi on avattu. Sisältöä sivuille tursuttaa Raakuna nimimerkillä kulkeva, ylivieskassa asuva mediatekniikan opiskelija, joka raportoi mystisimmätkin tapahtumat elinympäristöstään. Asun tällä hetkellä opiskelijaelämän sydämessä, havutien eläväisellä kadulla.
"Havarin" ghettoalueen kaksion tapahtumarikkaita värkkäilyjä ja ruokakulttuurin ilmiöitä tullaan toivon mukaan raportoimaan tiheästi. Enempää en luo ennakkodotuksia, koska itsekkään en tiedä mihin suuntaan blogi evoloituu ajan kuluessa.
Kaunista kielioppia tai kirjoitusvirheiden korjausta emme toimistossamme suorita (terveisiä vain Maaritille ja Jackimalle_)

Seuraavaan kertaan ja värkkäykseen, turhan toimittaja Raakuna kuittaa ->